Parisuhteellisuutta, osa 1

Elämässä, kuten kaikessa muussakin on hyvä pyrkiä tasapainoon. Tasapaino ei tietenkään ole staattinen tila, vaan alati muuttuva tekijöiden virtaus. Mitä paremmin tuota virtausta ja siihen kätkeytyviä asioita ymmärtää, sitä harmonisempaa elämämme on. Aika harvalla tuota ymmärrystä kuitenkaan on kerääntynyt siinä määrin, että elämä soljuisi vapaana ja vahvana karikoiden ohitse. Joillain osa-alueilla karikoita on enemmän, kuin toisilla, ja yksi nousee huimasti muiden alueiden yli ja ohi. Se alue ei taida juuri esittelyjä kaivata: parisuhdehan se meitä niin ravistelee.

Ravistelu ei aina tarkoita valtavia tulivuorenpurkausriitoja, yhtä raskasta voi olla esiin nousevien tunteiden jatkuva nieleskely ja patoaminen. Molempien taustalla on kuitenkin sama asia: pyrkimys tulla nähdyksi ilman toivottua reaktiota kumppanilta. Mutta mikä tämän ikuisuusongelman voisi ratkaista?

Yksi tärkeimmistä askelista on kuoria omat odotukset pois kumppanista ja hiljentyä oman itsen äärelle. Kysyä "miltä minusta tuntuu?" ja "mitä voisin tehdä oman hyvinvointini eteen juuri nyt?"

Feminiininen energia on luovuuteen, hiljentymiseen ja omaan hyvinvointiin keskittymistä. Vaikka tuntuukin I-HA-NALTA saada kumppanilta huomiota, onnemme avaimet ovatkin ihanihan oikeasti omissa käsissämme. Ja tiedättekös, kun alamme elää oma hyvinvointi edellämme, ympärillämme alkaa pikku hiljaa tapahtua!

Kun säihkeemme vähitellen rupeaa lisääntymään ja SISÄINEN tasapainomme näkymään (siis se, jonka olemme saaneet aikaan pitämällä itsestämme huolta), alkaa äkkiä parisuhteenkin alkemiassa tapahtua kaikenlaista sutinaa. Ehkäpä se kumppanikin havahtuu hehkumme lisääntymiseen ja haluaa äkkiä tehdä kaikkensa sen yllyttämiseksi! Kun itse omassa elämässäni aloin harjoittelemaan feminiinisessä hehkussani olemista, kumppanini ei ainoastaan sitoutunut minuun entistä syvemmällä tasolla, vaan hän alkoi tukea minua matkallani!