Impossible -> I'm possible!

Välillä vastaan tulee elokuvia, joissa on sitä jotain! Yksi joka on järisyttänyt monitasoisuudellaan on Sally Fieldin tähdittämä 'Hello, my name is Doris'. Siinä jo kypsään naisen ikään ehtinyt päähenkilö on käytännössä koko siihenastisen elämänsä ajan luopunut hänelle tärkeistä asioista ja laittanut muiden tarpeet aina omiensa edelle. Kun elämässä tapahtuu näitä rakenteita järisyttävä mullistus, Doris alkaa kysyä itseltään, mitä elämä oikein on? Mitä mahdollisuuksia se kätkeekään sisälleen.

Tuon tutkimusmatkan alkuvaiheessa Doris ottaa osaa elokuvan elämäntaitogurun luennolle, jossa guru pyytää vastaanottajia miettimään rajoja uudelta kannalta. Että mitäs jos jokin mahdoton 'impossible' kääntyisikin MAHDOLLISUUDEKSI 'I'm possible', MINÄ olen mahdollinen!

Ja aikamoinen herääminen siitä sitten seuraakin. Suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan.

Doriksen tarina ei ole hirveän harvinainen. Aika moni meistä jähmettää elämänsä odotusten ja velvollisuuksien väliin. Oma elämä pienenee pienenemistään. Ilo katoaa. Näköpiiri kapenee. "En voi, koska.." on tuttu lause meille jokaiselle. "Ehkä joku toinen kerta sitten..". Ajatellaan että muiden elämä on jotenkin niin erilaista, muilla on mahdollisuuksia, aikaa, rahaa, tukiverkkoja... Jotain jota meillä ei ole. Jotain joka mahdollistaa ELÄMÄN!

Joku kuuluisa joskus sanoi, että riippumatta siitä, että ajatteletko että pystyt, tai että et pysty, olet oikeassa. Oma mottoni oli puolestaan monta monituista vuotta: "ainoat rajat ovat ne, jotka itse asetamme itsellemme". Itse uskon, että meillä on aina mieletön määrä erilaisia mahdollisuuksia käsissämme. Mutta niitä kohti kulkeminen tarvitsee liikettä.

Minä en kannusta valtaviin elämän perusteita ravisteleviin harppauksiin (paitsi jos ne TUNTUVAT oikealta!). Minä kannustan ihan pienenpieniin muutoksiin, jotka pikku hiljaa nitkuttavat jähmettyneet osat elämästämme liikkeelle.

Se voi olla mandalan harras piirtäminen. Hiljainen tanssi olohuoneen lattialla, kun talo on hiljentynyt. Se voi olla katsekontaktin ja hymyn harjoittelu vastaantulevien kanssa, se voi olla sisällään asuvan pelon paljastaminen läheiselle.

Se voi olla patsaaksi jähmettyneestä ulkokuorestamme kuoriutumista. Se voi olla intuition ehkä etäiseksi päässeen äänen kuulemista. Se voi olla sopivien tukijoukkojen keräämistä ympärille.

Se voi olla tietoinen askel varjoista kohti oman elämän aurinkoa ♥