Anna itsesi olla kiitollinen ♥
Olin joitain vuosia sitten kävelyllä rakkaan ystäväni kanssa, kaksi elämän noin puoliväliin ehtinyttä, molemmat aika väsyneitä siitä, miten raskaita polkuja siihen asti olikaan kuljettu. Toinen taisi todeta, että jos elämän toinen puolisko on yhtä raskas kuin siihen asti koettu, niin ei olisi kovin kivaa. Ja sitten naurettiin helpottuneina, että näin isojakin asioita sai sydänystävän äärellä ääneen lausua.
Olen sittemmin aloittanut kiitollisuusharjoittelun. Juu. Vähän tylsän ja kliseisen ja tehottomankin kuuloista. Mutta ei silti ihan tuulesta temmattua. Kiitollisuuden vaikutusta hyvinvointiimme on tutkittu aika paljonkin, ja aika monet sisältä hehkuvat ihmiset sen nimeen vannovat. Ja aika hienoja juttuja sen avulla voi saavuttaa.
Sain tehtäväkseni tällä viikolla vetää eräälle tiimilleni kahvituokio-ohjelmaa. En kovasti tykkää itse olla esillä, joten koitan aina miettiä tapoja, joilla oma roolini voisi olla mahdollisimman näkymätön. Pyysin kaikkia miettimään etukäteen kaksi asiaa, joista he ovat kiitollisia, ja jakamaan nuo asiat meidän muiden kanssa kahvihetkessä.
Ja miten kaunis tapaaminen siitä muodostuikaan! Ammatillisten minien takaa paljastui paljon aitoutta, haavoittuvaisuutta ja niin hienoja elämän värejä, että sydän lennähteli rinnassa kuin perhonen kollegoita kuunnellessa. Ja tiedättekös. Sen lisäksi, että kiitollisuus vahvistui tullessaan muiden todistamaksi, meistä kaikista tuli jotenkin inhimillisempiä toisillemme.
Välillä elämä on niin rankkaa, että tekee mieli vain käpertyä piiloon kaikelta. Kiitollisuus on ehkä vihoviimeinen asia mikä mieleen nousee. Mutta mitäs jos sitä koittaisi? Löytyisikö sieltä kuitenkin jotain? Mitä se voisi olla? Voisiko olla niin, että siinä tyhjyyden hetkessä esiin noussut kiitollisuudenaihe onkin jotenkin erityisen arvokas? Ja olisiko se sellainen asia, jota haluaisi makustella sen littaanitketyn suklaapatukan kanssa ihan ypöyksin? Vai jotain minkä haluaisikin ehkä jakaa jonkun kanssa? Ja miltä se jakaminen tuntuisi? Sinusta? Hänestä?
Mitäs jos se sydän sen kiitollisuuskaivelun myötä löisi aavistuksen lämpimämmin?
Kokeilisitko?
